Olen erittäin huono tekemään valintoja. Oli kyse sitten kaupan jäätelöaltaan ääressä tehtävästä valinnasta tai tulevasta ammatistani, en vain pysty päätökseen nopeasti. Kaikki minut tuntevat ihmiset varmasti tietävät tämän taipumukseni, jonka takia olenkin ehkä niin hyvä näkemään asioissa useita puolia. Nimittäin valintatilanteen edessä alan aina keksiä sekä hyviä, että huonoja näkökulmia valinnan tueksi, mutta useimmiten päädyn juuri sen takia oravanpyörään. Mahdotonta siis. (Tulevaisuudessa mahdollisuus neuvottelijaksi?)

Jos minulta kysyy, mistä vuodenajasta pidän eniten, en varsinaisesti osaa päätyä mihinkään. Silti syksyssä on jotain sellaista, mikä viehättää minua aivan käsittämättömällä tavalla. Useimmiten jo alkukesästä haaveilen napakoista syystuulista, värikkäistä lehdistä, pimenevistä öistä sekä viileästä yöilmasta. Mielikuvissani näen itseni kääriytyneenä paksuun villatakkiin, pitkään kaulahuiviin sekä pipon päässäni. Seison pimeässä syysyössä tähtitaivaan alla jalat nilkkojaan myöten värikkäässä lehtikasassa. Hengitys höyryää ja kaikkialla on kastetta, sekä usvaa, sillä vedet ja maa ovat vielä lämpimäpiä kuin ilma.

En tiedä mistä tämä mielikuva on minulle tullut ja miksi se aiheuttaa minulle erittäin syvää ja tyydyttävää rauhallisuuden tunnetta, sekä luomisvoimaa. Juuri tämän takia sain jälleen kirjoitettua nämä sanat tänne kellonajasta huolimatta. Siihen löytyy syy.

Joka ikinen kesä tapahtuu yksi ja sama asia. Tulee se ensimmäinen yö, jolloin ilmassa haisee syksy. Kesä on silloin siis päättynyt ja vuodenaika vaihtuu. Saan syksyn tuoksusta rauhoittavaa voimaa ja mielihyvää, kun sisälleni tulee tunne siitä, että jokin uusi aika taas alkaa. Kesän toimeettomuus jää jälkeen, kun syksyisin aina alkaa uusi aika. Palaan takaisin normaaliin elämänrytmiin ja -tapoihin.

Tänään hetki sitten, kun kävin sulkemassa ikkunan, haistoin syksyn ilmassa. Minun täytyi hetkeksi sulkea silmät ja haistella. Siellä se oli ja toivotti minut tervetulleeksi. Jos koskaan olet katsonut televisiosarjaa Gilmore Girls (sarja, johon olen jäänyt todellisesti koukkuun), tiedät että Lorelailla on samanlainen suhde ensilumen kanssa. Hän myös haistaa sen. Ja ensilumen satamiseen liittyy aina myös jotain positiivista ja hyvää. Näin siis minulla ja syksyllä.

Yllättäen tänään on heinäkuun viimeinen päivä ja virallisestihan elokuusta alkaen alkaa syksy. Minun nenäni tosin ei kalentereita tunne, joten tästä alkakoon ensimmäinen syksyn yö. Sen mukana tunnen muutoksen, jota en malta odottaa. Mieleni ei tekisi mennä nukkumaan laisinkaan, vaan haluaisin pukea ylleni ja lähteä ulos yöhön kävelemään ja nuuskimaan. Todellisuus kuitenkin pakottaa peittoihin, huomenna on työpäivä. Onnekseni viimeinen tällä viikolla, saan levätä. Mieli kihelmöiden antaudun ensimmäiselle yölle. Olen onnellinen. Rakastan tätä tunnetta. Kiitos maailma.