Jostain syystä olen koko talven taistellut mielettömien rahoitusongelmien kanssa. Kuulostaa melko naurettavalta siinä mielessä, että olen joulukuusta lähtien tehnyt osa-aikaisesti töitä aina, kun olen vain jaksanut ja ehtinyt. Koko kevään olen pärjäillyt ihan kohtuullisesti, paremminkin olisi voinut mennä, ellen olisi tuhlaillut turhuuksiin.

Kesän korvilla koulun loppuessa tilanne alkoi näyttämään melko huonolta, sillä en saanut mitään varmaa työpaikkaa. Aioin jatkaa sitten tekemällä kaikkia mahdollisia töitä, joita olisi tarjolla tuon osa-aikaisen työn merkeissä. Sitten sain töissä tietää, ettei heillä olisikaan kesän aikana tarvetta meille ylimääräisille, ja minulle iski paniikki. Onneksi onni suosi saman päivän aikana, ja minulle tarjottiin muita töitä.

No, nämä työt, jota nyt olen viime viikosta lähtien tehnyt, loppuvat tämän viikon perjantaina ja jatkuvat seuraavan kerran vasta heinäkuun puolessa välissä. Tuntimäärät ovat aivan mitättömiä, joten palkkakin on suoraan sanottuna PASKA.

Olen tänään ollut hermorauniona katsellessani pankkitilini saldoa ja pöydälle kasaantuvia laskuja. Olen jo muutaman viikon tiennyt, ettei minulla ole varaa maksaa vuokraani. Vuokrani on tänään tasan kuusi päivää myöhässä laskussa olevasta eräpäivästä, ja postia hakiessani oli jo tullut muistutus myöhästyneestä laskusta. Kuten aiemmin olen jossain kirjoituksessani maininnut kyseisestä asuntosäätiöstä, jonka vuokra-asunnossa asun, on minulla vain kaksi sanaa sanottavana: Että kehtaavat!

Olen tänään yrittänyt keksiä jotain keinoa, millä maksaa tämän kuun vuokrani. Rahani riittäisivät juuri kaikkiin muihin laskuihin, mutta sitten ei jäisi yhtään ylimääräistä. Ja kaikki rahani eivät millään riitä kokonaan edes pelkkään vuokraan. Siinäpä tilanne.

Ja pahin on vasta edessä, sillä tämän työrupeaman jälkeen minulla ei ole mitään tuloja ennen heinäkuun loppua. Ja heinäkuussakin pitäisi kai maksaa vuokra jostain.

Aluksi ajattelin hakeutua vanhempien suosiollisiin avustuksiin, mutta tajusin, etten voi millään pyytää heiltä kahden kuun vuokria maksettavaksi. Sossun luukku kai odottaa. Nöyrtymisen aika on tullut.

Taidan elää suhteellisen köyhyysrajan alapuolella. Oi, tätä opiskelijan ihanaa ja rentouttavaa kesälomaa!