Olen kulkenut läpi yön
Etsinyt merkkejä aamusta
Tietämättä tulevaa
Näkemättä menneeseen

Olen lentänyt halki taivaan
Yrittänyt tavoittaa huomista
Pääsemättä perille
Löytämättä vastauksia

Olen istunut paikoillani päiviä
Koettanut löytää hetken
Saamatta sitä käsiini
Koskematta mihinkään

Olen suunnannut kulkuni
Pyrkinyt kohti eilistä
Pystymättä palaamaan
Ratkaisematta ongelmia

Olen vieläkin matkalla
Luullut etsiväni jotakin
Huomaamatta totuutta
Uskomatta itseäni
-------------------------------------
Vanhaa runoutta suoraan pöytälaatikosta. Osallisuus jälleen suoritettu.
Runotorstai 68. haaste

hajonnutta mieltä
kannattaa vapisevin sanoin
kuvata vinoutuneeksi

------------------------------------------
Osallisuus Runotortain haasteeseen 61.

"On olemassa kursiivinen melankolia"
(Säe Eino Santasen runosta 'Sisiliskoja kuin runonjalkoja', kokoelmasta Kuuntele, romantiikkaa, Tammi, 2002.)

Katselin Runotorstain aihetta eli valokuvaa ja mietin olisiko minulla taas kerrankin ollut varastossa jotain valmista käytettävää. Ikävä kyllä ei ole. Niinpä laiskuudessani päätin jättää asian sikseen ja siirtyä muihin asioihin. Itsekeskeisyydessäni makoillessani sängyssä ajatuksissa pyöri nuo kivipaadet (nummella?) ja välähdys saapui korjaamaan satoaan. Onneksi kynä ei ole koskaan liian kaukana.

-----------------------------

Mykkinä, hiljaisina
Jonossa liikkumatta
Ikuisuuksia

Myrskystä, tuulista
Sateiden jäljiltä
Kokeneina

Auringosta, autereesta
Öisin kosketettaessa
Lämpöisinä

Sielussani, sisimmässäni
Kiviset paadet
Kaatumatta

-------------------------------------

Osallisuuteni kuudenteenkymmenenteen haasteeseen.

Sain tähän runoon innoituksen joskus aikoinani jostain toisesta lukemastani runosta. En vain muista mistä.

minä tarvitsen unta
kuin tarvitsen sinua
ilman unta elämäni
epätodellinen
ilman todellisuutta elämäni
unta ilman sinua

--------------------------------------------

Runotorstain 56. haasteen aiheena tällä kertaa uni.

Tähän aiheeseen liittyvät sanaset lähtivät pyörimään mielessäni joskus varmasti vuosia sitten jollain automatkalla, jota en muista. Luultavasti siihen liittyy Toyota Hiace. Yhtenä päivänä tässä taannoin, se oli 13.7. (kännykkäni luonnoskansio muistaa päivämäärät) minulla välähti. Sanat saivat paikkansa ja osuivat kohdalleen. Yllättäen istuin Toyota Hiacessa.

Näin se menee:

Elämän kiito.
Pläjäys tuulilasiin
moottoritiellä.

----------------------

Elämää suurempi haiku.

Ja osallistuminen pitkästä aikaa Runotorstain haasteeseen nro 55.