Näin kirjoittelin maanantaina paperilapulle koulussa:

"En jaksanut tänään aamulla lähteä kouluun. Heräsin aamulla jo 6.30 kauniiseen auringonpaisteeseen. Huomasin olevani melko virkeä, vaikka valvoinkin myöhään yöllä. Olen useampina aamuina, jolloin ei ole ollut tarvinnut nousta aikaisin, herännyt jo aamuvarhaisella pirteänä. Silti en ole kuitenkaan koskaan nouse, vaan pakottaudun uudelleen uneen, ja herätessäni puolen päivän aikaan olen aina väsynyt. En varmaan milloinkaan opi ja ymmärrä, että olisi varmasti järkevä nousta vapaapäivinäkin sisäisen kellon herättämänä, vaikka kello olisi aamulla seitsemän. Ja sitten minä täälläkin kirjoituksissani ihmettelen, miksi kärsin unettomuudesta jne.

En lintsannut koulusta sentään koko päivää, vaan tulin kahdelle viimeiselle tunnille kouluun kolmeksi. Olen ottanut vapaavalintaisen kurssin, jossa käsitellään italialaista kulttuuria, arkkitehtuuria, maisemaa jne. Koska kurssista ei ole koetta, suoritusmerkinnän saa läsnöolojen perustella. Pääasiassa olemme katselleet videoita kaupungeista ja niiden arkkitehtuurista. Juuri äsken harjoittelimme jopa hieman puhumaan italian kieltä, vaikkei kyseessä olekaan kielikurssi. Opetus tapahtuu pääsääntöisesti englanniksi, koska kurssilla on mukana myös paljon vaihto-oppilaita. Opettaja muuten on aito italialainen. Kurssi on siis varsin mielenkiintoinen ja rauhallinen näin pitkän päivän päätteeksi.

Aiemmassa kirjoituksessani mainitsin siitä kuinka olen vakaasti päättänyt pärjätä koko talven ilman housuja. Kävellessäni tänään kouluun ja huomatessani räystäistä valuvat sulavedet, totesin, että kokeiluni on onnistunut. Talvi on ohi ja minä olen selvinnyt. Jätin talvitakinkin naulakkoon ja siirryin ohuempaan, ainakin täksi päiväksi. Kuinka paljon voikaan nauttia ensimmäisitä lämmittävistä ja keväisistä auringonsäteistä!"


Tarkoituksenani oli kirjoittaa kyseinen pätkä jo maanantaina tänne, mutta jotenkin en vain saanut aikaiseksi. Ihana aurinkoinen päivä sai hyvälle tuulelle ja leppoisan mielen. Sitäkin onnea kesti vain muutaman päivän. Eilen romahdin taas täysin ja olen voimaton. Itkin ja itkin kuin räystäät sateella. En jaksanut kouluun. En jaksanut tänäänkään. Ehkä nyt otan vielä huomisen rauhallisesti ja kokoan itseni viikonlopun aikana, että jaksan taas.