Eniten inhoan näitä hetkiä, kun koko päivän olen henkisesti ladannut itseäni tekemään tekemättömiä. Viimeiset valmistelut urakkaa varten on kunnossa, mukavat vaatteet, joissa istua kauan, lasi raikasta suodatettua vettä, alla pienet päiväunet, ettei väsy iske kesken ja niin edelleen.

Ja sitten tajuan tässä koneen ääressä, että ajatukseni ei kulje. Ei juokse edes porkkanan perässä.

Hmph. Nyt katkesi ajatus kirjoittaessani tännekin. Ei hyvin mene. Näinkö niitä opintopisteitä kerätään?

Ehkä se on se aloittamisen vaikeus, minulle vielä lopettamisen vaikeus, ja tekemisenkin vaikeus, sillä:

Täydellisyyteen pitää pyrkiä.

Hyvä motto, mutta äärimmäisen vaikea toteutettava.

[Voiko olla mitään pahempaa yhdistelmää? Perfektionisti, joka on silti aivan liian laiska tekemään mitään sen eteen.]