Yläasteella viimeisenä vuotena halusimme luokkatovereiden kanssa jättää hyvän muiston yhteisistä kouluvuosistamme. Niinpä meistä jokainen kirjoitti pienille lapuille kaikista muista luokkatovereista joitain positiivista. Lopuksi nämä pienet laput kerättiin pinoihin ja jaettiin kaikille.

Tässä minun omani:

MINÄ OLEN...

Omituinen positiivisella tavalla. Omia juttuja, jotka on hauskoja, jos niitä ymmärtää. Hyvä tyyppi!

Kiva, mutta vaarallinen

Hyvä tanssija. Positiivinen luonne. "Villi"

Harvoin paikallaan, aina menossa ja aina hyviä juttuja.

Kiva tuttavuus! Olet mukava juttukaveri.

Oma persoona, taiteellinen, hauska. Osaa pitää hauskaa yhtälailla kuin olla vakavakin.

Pirteä kikkurapää, joka on valmis järkkäämään kaikkea luokan hyväksi.

Luokan ilopillereitä, jonka kanssa on helppo tulla toimeen.

NORMAALI (ei pervo)

Hienot kikkarat

Kiva, iso pieni neekeripoika. Mukava.

Oma persoonansa. Määrätietoinen, hauska!

Pieni neekeripoika! Aina valmiina pervoilemaan! Mahtava kaveri!

Menokamu

Pieni neekeeripoika. Lippu korkealla ja housut matalalla! Jatka samaan malliin!

(Ne yleiset; piereskelijä yms. En jaksa kirjoittaa) Selittäjä, syyläsormi ?! Näädännäppy, hoppari?

Pervoilija, pullottelija, bailaaja, lippu korkeella, housut matalalla... Persoona.

Mitäköhän olen aikoinani tehnyt saadakseni tällaisen tuomion. Ihmettelenpä vain.  Liekö kaikki johtunut pienen pienistä lyhyistä kiharista hiuksistani...

- Tällaisia muistoja on hauska lukea melkein kymmenen vuoden jälkeen.