Mistähän johtuu tämä äärimmäinen väsymys? Tämä ei ole sellaista normaalia väsymystä, velttoutta, jonka takia kaikki jää tekemättä, vaan todellista uupumista. Sitä, että olen ollut jo seitsemästä saakka valmis nukkumaan, sillä silmät eivät tahdo pysyä auki. Jokin pakko kuitenkin pitää pystyssä. Ehkä se on se omatunto, joka kolkuttaa, eikä osaa antaa periksi, kun pitäisi jaksaa lukea kokeeseen. Taitaa jäädä matematiikan laskurutiinin opettelu toiseen iltaan.

Ja kerrankin, kun olen motivoitunut.

Entäs, jos olenkin tulossa kipeäksi, kun on ollut niin vilu? Sehän selittäisi myös särkevät lihaksetkin ja päänsäryn.

Siivoamisestakaan ei voi olla kyse, vaikka tänään siivouspäivä olikin. Eilisen mielenilmauksen (ilman tinttailua ja motkottamista) täytyi olla tehokasta, sillä sain miehen tiskaamaan, imuroimaan ja pyyhkimään pölyt. Itselleni jäi vain vessan siivous ja vaatteiden viikkaaminen kaappeihin. En siis ole raatanut fyysisessä kotityössäkään itseäni lopen uupuneeksi.

Olen todella herkkäuninen. Nukkumaanmenohetkeni on varmaankin vielä ongelmallisempaa kuin joidenkin pienten lasten kohdalla. Jos kaikki ei suju täydellisesti ja tietyn kaavan mukaan, en saa nukuttua. Olen yli kaksi vuotta nukkunut korvatulpat korvissani, sillä pieninkin ääni on minulle häiritsevää, jolloin uni on tiessään. Usein valvon öitä, väsyneenäkin. Kannan kaiken mukanani sänkyyn, joten en osaa olla ajattelematta.

Tämä päivä on kuin unelma unettomalle. Olotila, jolloin on oikeasti väsynyt, uupunut. Tunne, jolloin tietää, että uni tulee varmasti, kun vain sänkyyn asti pääsee. Siksi ehkä nautinkin tästä hetkestä vielä hetken. Nukkumaan ehtii vähän myöhemminkin. Unettaa, ihanaa.