Olen yksin. On hiljaista, enkä osaa olla. Kaipaan usein aikaa itselleni. Haluan istua rauhassa, olla hiljaisuudessa, tehdä minulle tärkeitä asioita. Haluan tätä kaikkea hetkittäin, lyhyinä ajanjaksoina, sopivasti.
Tänään olen yksin. Olen vaellellut näiden kahden huoneen välillä hiljaisin askelin ja toivonut aina toisesta huoneesta löytäväni jotain. Minusta tuntuu, että täältä puuttuu jotain; jotain, mitä ilman en osaa olla. En odottanut näin käyvän. Miksi en osaa nauttia tästä illasta yksin? Omasta ajasta, laatuajasta. Minun pitäisi olla tyytyväinen, sillä tätä olen toivonut jo pitkään. En osaa olla yksin, kun tiedän, että vietän yönikin yksin. Tieto siitä, että toinen ihminen on vain hetkellisesti poissa paikalta, tekee yksinolosta nautinnollista. Ajatus siitä, että tänä yönä ei ole vieressä selkää, jota vasten nukahtaa, ahdistaa. Pelkään pimeitä, hämäriä ja valoisiakin öitä yksin. Pelkään yksinäisissä öissäni itseäni ja omaa päätäni, sillä se ei jätä minua rauhaan. Levollinen mieli syntyy, kun tuntee toisen ruumiin liikkeet hengityksen tahtiin. Hänen suurin rakkaudenosoituksena minulle oli lausahdus pitkän loman jälkeen: "ihanaa olla taas kotona ja omassa sängyssä", vaikka hän ei edes asu täällä, vaikka sänky onkin minun sänkyni. Niin tärkeä olen hänelle, niin paljon merkitsee hänelle minun kotini.Hiljaisia huoneita
Ja kylmät lattiat Ovet kiinni maailmaan
Ettei se pääsisi sisään
Kuuntelen kuinka se huutaa ulkona Olen haavoittuva
Herkästi sattuva
Pakenen kaikkea tarttuvaa
Etten murtuisi Tarvitsen sinut tänne
Kuulemaan hiljaisuutta kanssani
Kuulemaan minun henkeni
Hiljaisissa huoneissa Tule lähelle
Pidä kiinni
Pidä kasassa
Ole olemassa
Kommentit