Omistan useita kenkälaatikoita. Niiden keräämisen olen aloittanu jo hyvin nuorena. Muistan mistä ja miten sain ensimmäiseni, ja se on minulla vieläkin tallessa. Sain silloin uudet ja ihanat, valkoiset lenkkikengät, joissa oli vaaleanpunaiset nauhat sekä isot rusetit! Laatikko oli kaunis, koristeellinen, pieni ja siro, sekä kaikella mahdollisella tavalla pienen tytön silmään sopiva, kuin piparkakkutalo.

Kenkälaatikot ovat oivallisia säilytyspaikkoja kaikelle sellaiselle, mitä normaalisti heitetään menemään. Omani ovat täynnä lippusia, lappusia ja muuta pikkuista tavaraa. Joissakin kenkälaatikoissa tosin on valokuviakin, eikä kukaan varmastikaan niitä hävitä. Ainakaan tietoisesti, paitsi joitain sellaisia, mitä ei halua säilyttääkään. Olen siis vuosien varrella säästänyt varsin mielettömän määrän toisten mielestä mieletöntäkin materiaa. Elokuva- ja konserttilippuja, kassakuitteja, mainoksia, aikatauluja, pikkuisia papereita täynnä suttuisia kirjoituksia minun tai muiden kynästä, erilaisia pieniä esineitä jne. Ihan mitä tahansa, kunhan sillä vain on minulle oma tärkeä merkityksensä.

Annan mahdollisuuden päästä käsiksi siihen, mitä olen säilönyt vuosikausia laatikoissani. Minun salaisiin muistoihini, jossa jokainen laatikko on oma kokemuksensa. Aina löydän jotain, mitä en muistanut olevan olemassakaan. Vuosien päähän pääsee laatikon pohjan lähetessä.