Omistan
useita kenkälaatikoita. Niiden keräämisen olen aloittanu jo hyvin
nuorena. Muistan mistä ja miten sain ensimmäiseni, ja se on minulla
vieläkin tallessa. Sain silloin uudet ja ihanat, valkoiset
lenkkikengät, joissa oli vaaleanpunaiset nauhat sekä isot rusetit!
Laatikko oli kaunis, koristeellinen, pieni ja siro, sekä kaikella
mahdollisella tavalla pienen tytön silmään sopiva, kuin piparkakkutalo.
Kenkälaatikot ovat oivallisia säilytyspaikkoja kaikelle sellaiselle,
mitä normaalisti heitetään menemään. Omani ovat täynnä lippusia,
lappusia ja muuta pikkuista tavaraa. Joissakin kenkälaatikoissa tosin
on valokuviakin, eikä kukaan varmastikaan niitä hävitä. Ainakaan
tietoisesti, paitsi joitain sellaisia, mitä ei halua säilyttääkään.
Olen siis vuosien varrella säästänyt varsin mielettömän määrän toisten
mielestä mieletöntäkin materiaa. Elokuva- ja konserttilippuja,
kassakuitteja, mainoksia, aikatauluja, pikkuisia papereita täynnä
suttuisia kirjoituksia minun tai muiden kynästä, erilaisia pieniä
esineitä jne. Ihan mitä tahansa, kunhan sillä vain on minulle oma
tärkeä merkityksensä.
Annan mahdollisuuden päästä käsiksi
siihen, mitä olen säilönyt vuosikausia laatikoissani. Minun salaisiin
muistoihini, jossa jokainen laatikko on oma kokemuksensa. Aina löydän
jotain, mitä en muistanut olevan olemassakaan. Vuosien päähän pääsee
laatikon pohjan lähetessä.
tiistai, 30. elokuu 2005
Kommentit