Katselin Runotorstain aihetta eli valokuvaa ja mietin olisiko minulla taas kerrankin ollut varastossa jotain valmista käytettävää. Ikävä kyllä ei ole. Niinpä laiskuudessani päätin jättää asian sikseen ja siirtyä muihin asioihin. Itsekeskeisyydessäni makoillessani sängyssä ajatuksissa pyöri nuo kivipaadet (nummella?) ja välähdys saapui korjaamaan satoaan. Onneksi kynä ei ole koskaan liian kaukana.

-----------------------------

Mykkinä, hiljaisina
Jonossa liikkumatta
Ikuisuuksia

Myrskystä, tuulista
Sateiden jäljiltä
Kokeneina

Auringosta, autereesta
Öisin kosketettaessa
Lämpöisinä

Sielussani, sisimmässäni
Kiviset paadet
Kaatumatta

-------------------------------------

Osallisuuteni kuudenteenkymmenenteen haasteeseen.